Eurooppa Kreikka Luonto Matkailu Matkakohteet Soolomatkailu Teemat

Vaelluskohteena Agios Pavlos, Kreeta

Olin nauttinut täysillä parista rentouttavasta lomapäivästä Agia Roumelissa, kun oli aika ryhtyä vähän aktiivisempiin puuhiin kuin rannalla makoiluun ja kirjapinojen kumoamiseen. Samarian rotko oli tietysti itsestäänselvä patikkakohde tuolla alueella, mutta minua kiinnosti johda muutakin ja olin siksi selvitellyt etukäteen, minkälaisia vaellusmahdollisuuksia alueella oli.

Olin lukenut, että E4 polku Agia Roumelin ja Loutron kylien välillä on yksi mielenkiintoisimmista Länsi-Kreetalla; maisemat ovat uskomattomat. Minua kiinnosti tutustua myös 1000-luvulla rakennettuun bysanttilaiseen kappeliin, joka sijaitsee Agios Pavlosissa – tämän polun varella. Sanotaan, että Paavali aikoinaan rantautui tuolle paikalle matkallaan Roomaan. Kyselin paikallisilta vinkkejä ja he kertoivat, että kyseinen ikivanha vaelluspolku ei ole lainkaan liian hankala. En ole kuitenkaan kovin kokenut patikoitsija, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin vaeltamassa yksin! Joten olin arvatenkin hyvin innoissani – en todellakaan tiennyt, mitä odottaa. Paitsi että olin vaeltamassa kohti Agios Pavlosia!

E 4.12 Polku Agia Roumeli-Agios Pavlos © Google Maps Satelliitti

Kreetalainen AamiainenMajapaikkani hotelli Tarran avulias omistaja kehotti lähtemään ajoissa, mielellään kello 7 liepeillä, koska muuten reitistä tulisi liian kuuma vaeltaa. Hän sanoi myös, että he voisivat lähettää veneen hakemaan minut takaisin, jos en jaksaisi tai haluaisi kävellä (muuten pitäisi odottaa koko päivä Agios Pavlosissa, kunnes alkuillasta voisi kuumuudeen hellitettyä palata). Ajattelin mielessäni, että 4 kilometriä on niin lyhyt pätkä, että en kyllä missään tapauksessa mitään venekyytiä tarvitsisi – vaikka toki se oli mukava tietää, että jos vaikka jotain sattuisi, voisi joku tulla veneellä noutamaan.

Lauantaiaamu koitti ja nautin maukkaan, perinteisen kreetalaisen aamiaisen varhain. Sitten olikin aika lähteä! Repun olin pakannut jo edellisenä iltana viittä vaille valmiiksi. Jotenkin aika kuitenkin lensi – unohdin kameran jalustan ja piti palata huoneeseeni hakemaan se, koska halusin kuvata retkellä paljon. Huomasin, että kello oli jo noin 8.30 kun olin vihdoin matkalla! Hups… Saatoin tuntea lämpötilan nousevan kilpaa auringon kanssa, mutta olin päättänyt tehdä tämän retken oli mikä oli.

Vuohi

Ensimmäinen haaste olikin heti alussa – vuohien ohittaminen. 😀 Tiedän, että ne eivät ole yleensä aggressiivisia, mutta silti vähän pelkään niitä. Kun pääsin etenemään polkua, se tuntui onneksi sopivalta vaikeustasoltaan. Tosin se oli enimmäkseen hiekkaa, ja tajusinkin varsin pian, että olin varustautunut vääränlaisilla kengillä. Kun polku kapeni kallionkielekkeiden reunalla, piti olla varovainen joka askeleella ettei astu jyrkänteeltä alas. Kuumuus yllätti. Vaikka lämpötilä oli vain noin + 33 °C, se tuntui enemmänkin 45 asteelta… Reitiltä tuskin löytyi varjokohtaa! Kerran kun yritin mennä ison kallion sisälle pysähtyäkseni hörppäämään vettä, se olikin täynnä ampiaisia. Joten se siitä varjosta…

E 4.12 paith Kreeta

Kalliojyrkänteet, karu kasvullisuus, taustalla kohoavat vuoret, kippuraiset pinjat, kristallinkirkas turkoosi Libyan meri kimaltelemassa alhaalla… On vaikeaa löytää sanoja kuvailemaan, miten kaunis tuo maisema on! Otin satoja kuvia, jotka eivät tee tarpeeksi oikeutta. Jos haluat nähdä lisää paikoista, voit käydä tsekkaamassa videoklippejä reitin varrelta Instagram stooreista (Agios Pavlos).

E4 Path Kreeta

Sea

Jossain tuon muinaisen polun varrella yksi suosikkirunoni putkahti mieleeni. Se on ”Ihmeellinen meri (Det underliga havet) loistavalta runoilijalta Edith Södergranilta (1892-1923).

Ihmeellinen meri

Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä,
tuntemattomat kukat loistavat rannalla;
olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit –
mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,
se herättää tulevien seikkailujen janon:
mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.

Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.

Libyan meri
Ihmeellinen meri

Eristetty ranta KreetaKuten ehkä huomaa, nimi blogiini tulee tästä runosta – All other colours, kaikki toiset värit. Se heijastelee loputonta  seikkailunjanoani – sitä kuinka haluan nähdä kaikki ne uljaat, oudot, kirkkaat, valjutkin värit mitä tässä maailmassa löytyy. 🙂 Joka tapauksessa tuon hiekkaisen pienen polun varrella, kun katselin kasvillisuuden kirjavia värejä ja outoja kaloja kristallinkirkkaana kimmeltävässä meressä, koin että ymmärsin tuon runon ensimmäistä kertaa. Meren näkeminen on tosiaan vaarallista!

Alkoi olla jo niin kuuma, että tuntui lähes mahdottomalta jatkaa. Olinkin iloinen löytäessäni aution rannan, joka näytti siltä että siinä pystyi hyvin menemään uimaan. Olin luullut, että voisi olla mahdollista viettää pidempään aikaa rannalla, mutta koska siellä ei ollut yhtään varjoa niin eihän sinne voinut jäädä oleskelemaan kovin kauaksi aikaa… Oli kuitenkin ihana tunne kellua siellä viilentävässä vedessä syrjäisellä rannalla, vain minä ja ihmeellinen meri. 🙂 Ja mehiläisiä, vuohia, lintuja jne. tietysti… luonnossa ei ole koskaan yksin.

E 4.12 polku Kreeta

E 4.12 polku Kreeta

Kun jatkoin polun taivaltamista, en vaan voinut lakata fiilistelemästä kuinka huikealta tuntui olla siellä. Reitti ei sinänsä mennyt kovin korkealle – korkeuserot olivat vain muutamia kymmeniä metrejä – mutta kun on vähän korkeanpaikan kammoa ja kipittää jyrkkien kallioiden vierustaa, niin vilkaistessa alhaalla kuohuvaa merta se kyllä tuntuu korkealta. Vuohien lisäksi tapasin vain kaksi patikoijaa koko reitin varrella! (No, kai useimmat ovat sen verran fiksumpia, että lähtevät oikeasti varhain liikkeelle…) Se olikin iso osa kokemuksen hienoutta, että siellä jylhän karussa luonnossa oli niin omissa oloissaan.

E 4.12 polku Kreeta

E 4.12 polku Kreeta

Huomasin juomaveden olevan lopussa turhan pian. Auringon porotuksessa kiipeäminen ja tasapainoilu vaati paljon enemmän nesteytystä kuin mitä olin osannut odottaa. Puhelimen navigaattorin mukaan jäljellä oli enää vain 1,8 kilometriä, joten tiesin ettei nyt mitään hengenhätää sentään ollut ja selviäisin kyllä tuon matkan. Yritin säästellä viimeistä desiä jos tulee ihan ylitsepääsemätön tarve. Loppumatkasta en pysähtänyt näpsimään enää ihan yhtä paljon kuvia, koska olin malttamaton pääsemään perille ja kumoamaan saavillisen vettä. Aina välillä oli kuitenkin pakko pysähtyä ihailemaan jylhiä näköaloja. Olen varma, että niihin maisemiin ei koskaan kyllästyisi.

Agios Pavlos Kirjaudu

Nähdessäni pienen puisen kyltin ”Welcome to Agios Pavlos” olin varsin onnellinen! Ensimmäinen asia, jonka tilasin pienessä tavernassa (joka siis on ihan vain patikoitsijoita varten), oli lasillinen tuorepuristettua appelsiinimehua ja vettä. Mikään ei ole koskaan maistanut niin hyvältä… tai siltä se tuntui.

Vaellus Agios Pavlosiin kesti minulla noin 2 tuntia ja 20 minuuttia – mutta otin noin puolen tunnin uimatauon ja muitakin taukoja, joko vain ihmetellen maisemia tai ottaen niitä satoja valokuvia. Jos on nopea ja/tai kokenut, reitistä selvinnee kyllä tunnissa.

Agios Pavlos Chapel

Agios Pavlos Chapel

Agios Pavlos Chapel

Kun olin saanut vähän nestetasapainoa korjattua, lähdin tutkimaan kappelia ja rantaa. Kirkko oli pikkiriikkinen ja huokui historiaa. Oli hassua ajatella, että siellä keskellä ei mitään, syrjäisellä rannalla Kreetan saaren reunassa on seissyt tuo rakennelma 1000 vuotta (se on muuten tehty rannan kivistä). Kappeli oli kylläkin hyvin hoidettu, ja siellä oli mahdollisuus sytyttää kynttilöitä, joten sytytin yhden. Vaikka en ole katolinen, haluan usein sytyttää kirkossa vieraillessani kynttilän. Jotenkin se tuntuu mukavalta eleeltä muistaa läheisiä ja rakkaita symbolisesti sen myötä.

Agios Pavlos Beach

Agios Pavlos Beach

Agios Pavlos BeachKuljeskelin pitkin rantaa ja toivoin pääseväni pikkupulahdukselle mereen – olihan edelleen tukahduttavan kuuma. Kuitenkin aallot olivat vähän liian voimakkaita minulle enkä päässyt harmikseni nauttimaan kuin hetken viilentävästä vedestä. Lopulta palasin tavernaan (se oli ainoa paikka, mistä löytyi varjoa kappelin lisäksi). Odotus oli melko pitkä – takaisin voisi lähteä vasta viiden-kuuden aikaan iltapäivästä. Onneksi minulla oli kirja matkassa; luin todella mainiota Gail Honeymanin romaania Eleanor Oliphant Is Completely Fine. Jos etsit lämmintä ja epätavallista tarina teemoista kuten yksinäisyys ja ystävällisyyden voima, suosittelen tuota koskettavaa mutta hauskaa kirjaa!

Oli kiehtovaa seurata arkea Agios Pavlosissa. Ei kestänyt kauan tajuta, kuinka kovaa työtä se elämä tuolla vaatiikaan. Ihan kaikki tuodaan sinne veneellä (Agia Roumelista, jonne myös kaikki kulutustuotteet, joita ei tuoteta kylässä itse, tuodaan veneellä). Aloin tuntea pientä syyllisyyttä, kun en ollut varautunut riittävällä vedellä ja jouduin ostamaan pullokaupalla kovalla työllä sinne roudattua vettä (Agia Roumelissa voi juoda vesijohtovettä, mutta Agios Pavlosissa ei ollut tuota mahdollisuutta). Arvostettavaa oli kyllä se, että pullovesi oli edullista siellä, vaikka tuollaisessa paikassahan voisi patikoitsijoilta halutessaan pyytää melkein mitä vaan.

Nautin tukevan aterian – calamaria, tzatzikia ja ranskalaisia. 😀 Se oli oikeastaan turhan iso annos, ja liian herkullinen jättää kesken. Ihmettelin miten voin vaeltaa takaisin täydellä vatsalla… Jossain vaiheessa aloin jutella läheisessä pöydässä istuvan naisen kanssa. Hän oli tullut yksin tavernaan pian minun jälkeeni. Kävi ilmi, että hänkin oleskeli Agia Roumelissa – yksin ja oli myös patikkaretkellä omin päin! Mikä sattuma. Päätimme mennä illalla drinkeille, kunhan olisimme päässeet takaisin kylään.

Kello oli kuuden kieppeillä, kun pakkasin repun ja suuntasin paluumatkalle. Oli vielä melko kuuma, mutta minulla oli ainakin tarpeeksi vettä matkalle (itse asiassa liian paljon, mutta en halunnut joutua tällä kertaa veden puutteeseen). Otin varmaan lähes yhtä monta kuvaa kuin aamulla – jotenkin kaikki näytti erilaiselta iltaruskossa verrattuna kirkkaan terävään aamupäivän valoon. Olin iloinen, että patikoin takaisinkin – olisi ollut sääli missata maisemat kultaisen hetken taian aikaan.

E4 Path Kreeta Agios Pavlos

Beach

Kun pääsin takaisin Agia Roumeliin, olin hikinen ja yltäpäältä hiekassa. Yllätyksekseni en kuitenkaan ollut kovin väsynyt. Otin suihkun ja siistiydyin ennen kuin suuntasin yhteen kylän tavernoista, joissa minun oli määrä tavata uusi ystäväni. Meillä oli hirmu hauskaa ja päädyimme nauttimaan enemmänkin kuin vain lasillisen viiniä, mutta kai se oli hyvin ansaittu. 🙂

E4 Path Kreeta Agios Pavlos

Voin lämpimästi suositella E4 vaelluspolkua välillä Agia Roumeli – Agios Pavlos. Näkymät ovat henkeäsalpaavat, ja koska se ei ole mikään turistien yleinen kohde, voi luonnosta nauttia pitkälti omassa rauhassa. Hyödyllistä tietoa E4 reiteistä löytyy destinationgrete.gr verkkosivuilta (englanniksi). Koska reitti ei ole vaikeakulkuinen tai kovin pitkä, se sopii myös kokemattomille retkeilijöille. Kunhan vain muistaa käyttää hyviä kenkiä (hiekka on superkuumaa), varaa runsaasti vettä ja lähtee hyvin varhain aamulla tai myöhään iltapäivällä, koska varjoa ei reitin varrella juuri löydy, niin reissusta pystyy nauttimaan täysin rinnoin. 🙂

Oletko ollut vaeltamassa E4 polkua tuolla päin tai jossain muualla, tai harkinnut sitä? 🙂

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *